Turvattomuuden tunteisiin ja siihen liittyvien rinnakkain ja limittäin asettuviin tunteisiin syventyminen avaa oven laajalti jaettuun kokemusten maailmaan, josta adoptoidut puhuvat. Turvattomuuden tunne voidaan mieltää vaikeaksi tunteeksi, minä puhun mieluummin epämukavasta tai hankalasta tunteesta. Tunteiden jakaminen hyviin ja huonoihin tuntuu lopulliselta ja ajattelenkin, että tietynlaista liikkuvuutta ja hengittävyyttä salliva ilmaus antaa myös sen kokijalle signaalin siitä, että tunteet eivät määrittele ketään.
Pohjaan tässä kirjoituksessa niin omiin kokemuksiini adoptoituna, vertaistapaamisissa esille tuotuihin ajatuksiin kuin terapia vastaanotolle asiakkaitteni kertomiin kokemuksiin. Artikkelia varten olen haastatellut lisäksi traumapsykoterapeutti Jaana Huldenia sekä psykologi, psykoterapeutti Kati Violaa.
Tunnetyöskentely aloitetaan opettelemalla tunnistamaan omia tunteita. Tunteiden erotteleminen ja nimeäminen, aloittaa matkan myös omien turvattomuuden tunteiden kanssa vierekkäin olemiseen ja elämiseen. Tunnereaktiot ja vahvat tunnekokemukset saattavat ohjata elämäämme, olla estämässä joidenkin asioiden syntyä hidastamalla ja jarruttamalla. Koska vanha kokemus ja siihen liittyvät tunteet ovat purkamatta, mieli pyrkii välttelemään haavaa ja siitä aiheutuvaa kipua viimeiseen asti. Suojaksi syntyy erilaisia selviytymis- ja kompensaatiokeinoja.
Tunteet tuntuvat aina myös kehossa. Tunteet jäävät kehoon muistuttaen itsestään tilanteissa, jotka jollain tavalla peilautuvat samankaltaisuudellaan aikaisemmin koetusta. Turvattomuuden tunteet ja kokemukset ovat adoptoidulla alkukantaisia ja monesti tiedostavan ajatuksen ulkopuolella. Tunnetyöskentelyssä kehollisuus on siis avainasemassa ja kaiken lähtökohtana.
Turvattomuuden tunne voi pitää sisällään mm. hylkäämisenpelkoa, kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita tai yksinjäämisen pelkoa. Turvattomuuden tunne näyttäytyy ihmissuhteissa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa esim. kritiikkiherkkyytenä, luottamusvaikeuksina tai eroahdistuksena ja pysyvyyden epäuskona. Sisäisesti turvaton omaksuu selviytymiskeinonaan vaihtelevia käytösmalleja. Ulospäin näkyvä käyttäytyminen saattaa olla sosiaalisena kameleonttina taiteilemista, miellyttämistä, täydellisyyden tavoittelua tai vetäytymistä, passiivis-aggressiivisuutta ja yksityiskohtiin kiinnijäämistä. Nämä eivät siis ole vain ihmisen temperamenttia tai persoonallisuuden piirteitä vaan myös omaksuttuja selviytymiskeinoja. Selviytymiskeinot muokkautuvat tavoiksi selviytyä sosiaalisissa tilanteissa mahdollisimman vähin vaurioin; adoptoidulla välttäen hylkäämistä.
Tunnistamattomat ja käsittelemättömät vahvat turvattomuuden tunteet alkavat hallita ajatuksia rajoittaen toimintaa ja kaventaen päivittäistä elämää. Lisäksi jatkuva turvaton olo tekee ylivireiseksi, jopa hysteeriseksi ja lopulta avuttomaksi sekä voimattomaksi. Tämä psyykkinen hätätila on pitkään jatkuessaan äärimmäisen kuluttava tila, suosittelen tällöin hakeutumaan ammattiavun piiriin. Itsehoito on osa terapeuttista työtä mutta tilanteen kriisiydyttyä ammattilainen tukee ja auttaa alkuun myös itsehoidossa.
Itsehoito on henkilökohtainen tutkimusmatka, sen tarkoituksena on vahvistaa itseymmärrystä, luoda turvaa turvattomiin hetkiin ja lisätä hyvinvointia.
Turvan tunnetta ja turvallisen elämän kokemusta on hyvä vahvistaa monitasoisesti ajatuksilla, tunnetyöskentelyllä ja erilaisilla harjoituksilla. Ei siis ole olemassa mitään ohituskaistaa tai oikotietä onneen, vaan polku tarkoittaa pitkäjänteistä itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja itsesäätelykeinojen etsimistä ja opettelua. Kyse on oman inhimillisyyden ja haavoittuvuuden kohtaamisesta: oman itsen validoinnista ja lempeydestä itseään kohtaan. Ympärillä olevat ihmiset voivat tukea toisen itsetuntemuksen syventymistä hyväksymällä ja arvostamalla toisen valintoja ja kokemaa.
Turvattomuudesta sisäiseen turvaan itsehoitoharjoituksia:
*Mielikuvaharjoittelu ja läsnäoloharjoitukset
Voidaan käyttää monissa eri tilanteissa valmistautumalla eri tilanteisiin tai tekemällä korjaavia mielikuvaharjoitteita. (mielikuvaharjoituksia löytyy myös äänitteinä)
Auttavat rentoutumiseen ja omien tunteiden tunnistamiseen.
*Kehollisuus; itsensä rahoittaminen:
Nosta kädet rinnan päälle ristiin ja taputtele itseäsi kevyesti (perhoshalaus)
Sano samalla itsellesi joko mielessäsi tai ääneen joku sinulle sopiva hyväksyvä lause ”olet turvassa”, ”kaikki on hyvin”
Voit myös käydä omat ääriviivasi läpi vetäen käsilläsi pitkin kehosi rajoja. (harjausvedot)
Auttaa rentoutumiseen ja rauhoittumiseen, tuovat lohtua ja turvaa.
*Kirjallisuusterapeuttinen harjoitus:
Tilanteessa, jossa tulee vahva tunnekokemus tai tilanteessa, jossa jokin asia vaivaa mieltä.
Kirjoita tunteesta ja tilanteesta. Kirjoita käsin paperille.
Kirjoita katsomatta kelloon 3 sivua
tai
Laita ajastin soimaan ja kirjoita 15 minuuttia
Lue tekstisi ja alleviivaa sieltä intuitiivisesti sanoja tai lauseita, joissa on mielestäsi jotain erityistä. Valitse näistä yksi lause tai ajatus ja tee siitä seuraavan kirjotuksen otsikko. Kirjoita 7 minuuttia valitsemallasi otsikolla. Lue tekstisi. Alleviivaa yksi lause.
Mitä opit itsestäsi tai tilanteesta?
*Hoivaa itseäsi
Tee arjessa sinua varten suunniteltuja asioita: helli ja hoivaa itseäsi juuri sellaisilla tavoilla mitä tarvitset. (elämystreffit itseni kanssa)
Esimerkkejä: venyttely, ulkoilu, luontoyhteys, kirjoittaminen, lukeminen, tanssiminen, kaikki luova toiminta, taidenäyttelyt, puistot, konsertit, eläimet
Voisiko omaa sisäistä puhetta muuttaa ystävällisemmäksi? Voisiko omia onnistumisia tehdä itselleen näkyväksi, vaikka kalenteriin (punaisia sydämiä itselleni)