Vaikeus lähteä kouluun tai koulukäymättömyys ei ole vaan nuoren tilanne vaan se haastaa koko perheen. Perheessä oleva vanhempi tai vanhemmat kokevat voimattomuutta ja turhautumista, häpeää ja syyllisyyttä siitä, etteivät pysty auttamaan lastaan tai eivät yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.
Kouluun lähtemisen vaikeus, runsaat poissaolot, koulukäymättömyys tai koulupudokkuus ei ole helposti ratkaistava tilanne. Vaikeuksiin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua eikä muutos tapahdu hetkessä. Koko perhe elää tietynlaisessa painostavassa ilmapiirissä, aihetta sivutaan varovasti tai koetaan ehkä, ettei siitä ole oikeastaan sanottavaa. Kaikki miettivät tahoillaan, miten huominen ja loppuviikko selvitään.
Kun kotona on yksi lapsi, jolla on paljon poissaoloja koulusta tai joka ei lainkaan lähde kouluun, on sisaruksenkin hieman helpompi jäädä kotiin. Jännite näkyy myös tavallisissa perheen vuorovaikutustilanteissa; syödäänkö yhdessä, pidetäänkö tavallisia peli- tai leffailtoja, vietetäänkö aikaa ollenkaan enää kaikki yhdessä? Moni sisarus kuvaa, että ilmassa leijuu utu ja ukkospilvi mutta sitä ei oikein näe ja sitä on vaikea selittää.
Tällaisessa tilanteessa tarvitaan joku, joka pystyy näkemään toivottomuuden läpi.
Tämän jonkun on tutustuttava perheen kulttuuriin ja annettava aikaa vuorovaikutukselle. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanelemaan perheelle, miten tämän tulisi elää vaan ajatuksena on perheen omaa historiaa hyödyntäen tukea siellä toimivia asioita ja puhaltaa eloa yhteisöllisyyden liekkiin. Kaikissa perheissä se ei tarkoita perhejuhlia tai pitkiä yhteisaktiviteetteja. Jokaisella on tapansa elää, joskus pitää vaan muistutella mieleen mitä kaikkea on ollut mukava aikaisemmin tehdä yhdessä. Perheen elämän keskiössä tulisi olla perheen elämä, eikä yhden lapsen kouluvaikeudet. Vertaisin tilannetta tilkkutäkkiin, ei tuijoteta reikää täkin kulmassa vaan keskitytään siihen, että täkki lämmittää pienestä reiästään riippumatta.
Sisarusten huomioiminen tilanteissa, joissa jollain perheen lapsista on kouluun lähtemisen vaikeus, on todella tärkeää. On täysin luonnollista, että vanhemman huoli lapsesta, jolla on kouluvaikeuksia, täyttää vanhemman ajatukset ja vievät tämän huomiota. Sisarus kuitenkin huomaa tämän ja hakee osaansa huomiosta omalla käytöksellään. Sisarus saattaa sanoa, ettei osaltaan halua rasittaa vanhempia ja yrittää vain olla näkymätön.
Toisaalta sisaruksella saattaa olla esimerkiksi toistuvia vatsakipuja, päänsärkyjä, täydellisyyden tavoittelua, kova itsekuri, vetäytymistä, passivoitumista ja kotiin jäämistä koulupäivänä.
Vanhempi tai vanhemmat, joiden lapsella on vaikeus lähteä kouluun saattavat pyörittää mielessään kysymyksiä siitä, miten tähän on päädytty. Oman lapsen käytös voi tuntua käsittämättömältä. Vanhempi miettii, ettei koulusta poisjääminen ole aikaisemmille sukupolville ollut edes vaihtoehto. Päässä risteilee kysymyksiä; olenko minä todella näin huono vanhempi? Miten tässä näin kävi? Miten tämä selitetään isovanhemmille ja muille sukulaisille? Miten tämä tilanne ratkaistaan?
Tilanteissa, joissa lapsella on vaikeus lähteä kouluun tai lapsi kieltäytyy menemästä kouluun, perheen ei tarvitse jäädä yksin. Tilannetta on usein vaikea purkaa itsekseen ja jotta siihen saadaan pureuduttua pikaisesti, on kurottauduttava pyytämään apua.
Apua on saatavilla ja usein muutokseen tarvitaankin lisäkädet. Nuoren tukeminen kouluun lähtemisessä on konkreettista apua. Se on muistuttelua, ohjaamista, vaatimista, varmistamista, kuljettamista, saattamista, sopimista ja neuvottelua. Ennen kaikkea, se on yhteistyötä koko perheen kanssa. Ja usein ulkopuolisen ihmisen väliintulo toimii tehokkaasti.
Työssäkäyvä vanhempi ei jatkuvasti voi muuttaa työpäivänsä kulkua tai jäädä itse töistä pois, jotta lapsi saadaan kouluun. Vanhemman pitää voida ja saada käydä töissä ja toteuttaa itseään. Siinä ei ole mitään väärää. Itse asiassa se on myös esimerkki ja malli lapselle. On myös kaikkien etu, että vanhempi pitää huolta myös itsestään.
Perheen tilanne tasapainottuu ja kaikkien hyvinvointi siellä kasvaa, kun jokainen tahollaan saa onnistumisia ja oivalluksia omissa toimintaympäristöissään. Lapselle ja nuorelle oikeus ja velvollisuus on opiskelu, aikuiselle työskentely. Yhdessä tehdään sitten se, mikä kullekin perheelle sopii. Perhe on osiensa summa ja jokaisen sen jäsenen hyvinvointi on oma ruutu tilkkutäkissä.