Olimme pitämässä puheenvuoroa Autismin talvipäivillä 9.2.24 täällä Tampereella, aiheena oli neurokirjon nuorten tukeminen lastensuojelussa. Aihe on tunteita herättävä ja puheenvuoromme toimikin lähinnä alustuksena isommalle keskustelulle.
Oli mahtavaa päästä puhumaan näin tärkeästä aiheesta, vaikka tunnissa ehtiikin vain raapaisemaan pintaa.
Yleisesti lastensuojelua pelätään ja sillä on monen mielessä pelottava kaiku. Usein ajatellaan lastensuojelun tarkoittavan sitä, että joku hakee lapsen pois. Haluamme olla pehmentämässä tätä ajatusta ja tuoda esille kokemuksemme kentältä. Lastensuojelun kautta saaduista kotiinvietävistä palveluista on suuri apu ja hyöty niin lapselle tai nuorelle itselleen kuin koko perheelle. Lastensuojelu on laaja käsite ja pitää sisällään monia erilaisia tukikeinoja.
Puhun aiheesta lastensuojelun avohuollon palveluita tuottavana yrittäjänä. Lastensuojelun avohuollon palvelu meillä on perhetyötä tai nuoren kanssa valmentajana / tukihenkilönä olemista. Meillä on pitkä kokemus neurokirjon nuorten kanssa työskentelystä ja jaamme autismiosaamistamme mielellämme koko nuoren monialaisen verkoston kanssa.
Oleellinen asia neurokirjon nuoren ja perheen kanssa toimiessa on luonnollisesti autismitietoisuus ja osaaminen. Osaaminen ei ole sama kuin niksipankki vaan kyse on kognitiivisesta empatiasta, ymmärtämisestä, pysähtymisestä ja kunnioittamisesta. Vuorovaikutukselle ja luottamuksen syntymiselle pitää antaa aikaa. Työntekijän tulee olla tarkkana ja varmistaa, että nuoren tai perheen ajatukset kuullaan ja ymmärretään oikein.
Lastensuojelutyössä haaste heitetään siis ammattilaisille. Tuki tulee olla yhteistyössä monialaisesti koko nuoren verkoston kanssa toteutettua. Monialaisuudella tarkoitetaan laaja-alaista yhteistyötä kaikkien perheen tai nuoren kanssa työskentelevien ammattilaisten välillä. Tähän verkostoon kuuluvat esim. opettajat, terapeutit, lääkärit, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijä, tukihenkilö…. Monialainen tuki ei ole uusi asia, verkostotyöstä on puhuttu jo vuosikymmeniä.
Monialaisuudesta puhuttaessa nostetaan esille ammattihenkilöstön ajatus- ja arvomaailmaa. Tässä on jatkuva kehittämisen tarve, sillä valitettavan usein törmäämme työssämme siihen, etteivät kaikki asiakkaan kanssa toimivat ammattilaiset edes tiedä toisistaan. Asiakas ei osaa sanoittaa tätä kaikkea, vastuu tulee olla työntekijöillä. Palveluviidakossa ensikertaa seikkaileva perhe ei voi olla samaan aikaan kuntoutumassa ja koordinoimassa. Ammatillisuuteen kuuluva yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä myös lastensuojelullisissa palveluissa. Se taas poistaa pelkoja ja väärinymmärryksiä, helpottaa myös avun hakemista.
Yhteinen tavoitteemme kuitenkin on; turvata lapsen tai nuoren kasvu ja kehitys, mahdollistaa muutos ja auttaa omien polkujen löytymisessä