Kun ajattelen asiakkaitani, asiakkuuksiani tai minulle ohjautuvia apua tarvitsevia perheitä, nuoria aikuisia ja nuoria on heille tullut mieleeni oma käsite #munnuoret.
Ammattilaisena tehtäväni on tunnistaa millaista peiliä tai kaikua vastaanotolle tuleva tyyppi kaipaa. Osan kanssa kohtaamisia on vain muutama ja toisen vierellä vierähtää vuosi, joskus toinenkin. Tapaamiset, kohtaamiset ja keskustelut saavat meidät molemmatajattelemaan, oivaltamaan, suremaan ja hymyilemään. Se kaikki kuuluu tähän yhdessä kuljettuun aikaan.
Työskentelyn alussa moni nuori on etäällä omasta ydinolemuksestaan, eikä hänen elämänilonsa ja-uskonsa pääse virtaamaan. Haaveet tuntuvat kaukaisilta tai mahdottomilta edes asettaa. Minun tehtäväkseni tulee pieni osanen kerrallaan auttaa nuorta kulkemaan omaa minäänsä kohden. Kohtaamisista tulee silta ja tukirakenne kulkua varten.
Kun terapeuttina saa seurata nuoren hapuilua, kulkua ja syöksyä kohti itseään, tunnen kiitollisuutta; herkistyn ja riemuitsen. Toisen ihmisen oivalluksesta tulee minunkin oivallukseni. Munnuoret ovat suurin inspiraationi!
Mitä haluan munnuorille sanoa? Mitä voin sanoa, jota en ole vielä sanonut.
Muista, että sinuun kannattaa tutustua. Itsetuntemuksen lisääminen, muutos ja kehitys vaatii malttia ja kestävyyttäkin mutta oman venyvyyden lisääminen on ehto sille, että voit paremmin ja askel on kevyempi. Kaikki tunteet kuuluvat ihmisen elämään, eikä tunteita jaotella huonoihin tai hyviin, ihan niin kuin ei ihmistäkään voi lokeroon laittaa. Asiat asettuvat kyllä, eikä yksin tarvitsekaan selvitä.
Meille kaikille on yhteistä tarve kuulua johonkin, olla toisen lähellä ja saada kertoa.
Löydät itsesi luo opettelemalla asia kerrallaan kuuntelemaan, mikä tuntuu sopivalta sinulle, mikä asettuu sinuun; millainenelämänrytmi, millainen sosiaalisuus ja millaiset haaveet. Seiso itsesi puolella. Älä yritä muuttaa tunteitasi. Ne ovat vain tunteita ja toisaalta toimivat tienviittanakin. Mene tuonne, tuolla on hyvä, älä mene tuonne, se ei tee sinulle hyvää.
Mitä haluan sanoa nuorten kanssa työskenteleville, nuoria auttaville ja nuoriamme kasvattaville? Mitä voin sanoa, mikä kuullaan, mikä saa ajattelemaan.
Kohdatkaa, olkaa läsnä, kuunnelkaa, älkää lokeroiko. Antakaa vapaus ja tila kasvaa samalla pitäen kiinni ja ollen tietoisia minkälaisten asioiden kanssa nuori painii ja mikä nuorta pohdituttaa. Pidä lähellä mutta anna etäisyyttä.
Meillä kasvaa sukupolvi, joka on jättämässä vaikenemisen kulttuurin ja ylisukupolvisen häpeän taakseen ja astuu elämässään vapaampana ennakko-oletuksista. Tämä sukupolvi osaa hakea apua, uskoo psykososiaaliseen tukeen ja terapiaan. Tämä on sukupolvi, joka elää moniulotteisessa maailmassa, jossa kaikki on saatavilla ja samaan aikaan epävarmaa. Tämä sukupolvi ei hiljene, vaikka sitä yritettäisiinkin vaientaa. Tässä sukupolvessa on tulevaisuus ja se rauhoittaa myös minua.