Lukuvuoden alkaminen, paluu arkirutiineihin ja yleisesti tulevaisuusorientaatio aiheuttaa monessa perheessä päänvaivaa ja vahvoja tunteita. Aloittaminen voi tuntua kaaokselta ja mahdottomaltakin. Miten mahduttaa kaikki? Miten jaksaa kaikki? Mistä pitäisi aloittaa?
Arjenhallinta ja organisointi vie aikaa -eikä toisaalta ole myöskään kestävintä rykäistä kaikkea kerralla vaan ensin hetkisen aikaa katsoa, asettuvatko jotkin palaset itsekseen oikeisiin kohtiin. Haluaisin yleisestikin luoda koteihin sallivaa, kohtaavaa ja lempeää ilmapiiriä. Keskustellessa muistetaan, että sanavalinnoilla on merkitystä -kuten myös sanomatta jättämisillä.
Neurokirjon nuorelle uuden alkaminen, siirtymätilanne, uudelleen orientoituminen ja kaikki siihen liittyvä kuormittaa erityisellä tavalla. Sosiaaliset ryhmät ja tilanteet vaativat pinnistelyä ja tunteiden säätelyä. On tärkeää antaa aikaa ja tilaa kaiken aistitiedon jäsentämiseen; annetaan nuoren vetäytyä, levätä ja ladata sosiaalista patteriaan.
Taustatyönä neurokirjon nuoren läheinen voisi etsiä kalenterin esille; viikko- tai kuukausikalenteri paperisena tai sähköisenä. Kalenterin käyttöä opetellessa muistetaan kirjoittaa suunnitelma sekä toteutuneet jutut eli jos kalenterissa on merkintä harrastuksesta, jonne meneminen ei onnistunut niin se merkitään.
Tässä vinkkini arjen palasten kokoamiseen:
o Isot palat paikoilleen
Kuukausikalenteri elokuulle
Nuoren lukujärjestyksen mukaiset kouluajat kalenteriin
Harrastukset, joissa ulkopäin asetettu aikataulu
Onko tarpeeksi lepopäiviä?
o Väliarviointi syyskuun alussa
Millaiseksi elokuun viikot muotoituivat?
Onnistuuko koulupäivät suunnitelman mukaan?
Onnistuuko harrastukset suunnitelman mukaan?
o Pienemmät palat paikoilleen kalenteriin
Muut vastuut: kotityöt
Sovitut menot (esim. leirit, juhlat)
o Väliarviointi syyskuun puolessa välissä
Pitääkö muuttaa jotain?
o Väliarviointi syyskuun lopussa
Pitääkö muuttaa jotain?
Kalanterointi ja organisoiminen voivat tuntua kyllästyttävältä ja itsestään selvältä ohjeelta mutta kokemukseni mukaan se on kuitenkin hyvinvoinnin peruspilareita ja jää herkästi tekemättä. Kun nuori osaa ennakoida tekemisiään ja perheen yhteistäkin ohjelmaa, lisää se elämänhallinnan ja pystyvyyden tunnetta sekä lisää onnistumisia. Onnistumisissa piilee identiteetin ja minäkuvan atomit.